AKAA-SEURA

Kuvia vuosien varrelta

Tämän sivun kuvat ja tekstit ovat peräisin kirjasta Perinteitä ja Tätä Päivää, 2005. Kirjan tekijät ovat nimenneet sen Akaa-Toijala-Seuran 50-vuotishistoriikiksi. Se ei kuitenkaan ole historiikki sanan oikeassa merkityksessä, vaan pikemminkin yhteenveto siitä, mitä seurassa sen viidenkymmenen toimintavuoden aikana on tapahtunut ja miten seura on toiminut.

Kiitämme Akaan Seutu Lehti Oy:tä lehtijuttujen valokopioista ja valokuvien skannausmahdollisuudesta.

Kirjan tiedot perustuvat suurimmaksi osaksi seuran toimintakertomuksiin ja Toijalan ja Akaan Seutu- lehtien kirjoituksiin. Niistä on ollut luettavissa ja nyt myös Sinun luettavissasi, että Akaa – Toijala – Seura ry on kuluneiden vuosikymmenten aikana ollut monessa mukana.

Klikkaamalla kuvaa tai tekstiä avaat selausgallerian. Selausgalleriaa voit selata eteen- tai taaksepäin mobiililaitteilla pyyhkäisemällä, tai tietokoneella näppäimistön nuolinäppäimillä:

Tammikuussa 1955 piti henkikirjoittaja Niilo Järvilehto Toijalan Rotary-klubin viikkokokouksessa...

Ensimmäisen toimintavuoden kohokohdaksi muodostui 11. syyskuuta 1955 pidetty Toijala-päivä...

Pirtin sali oli ääriään myöten täynnä myös vuoden 1965...

Toijalasta tuli kauppala vuonna 1946, jonka jälkeen se sai...

Akaan - Toijalan Seuran toiminnan 20.vuosi täyttyi vuonna...

Seuran kotiseuturetki järjestettiin 27.5. Punkalaitumen Kotiseutumuseolle, jossa oli...

Toimintavuoden päätapahtumaksi nousivat ”Akaan Pirot”, jotka järjestettiin jälleen Havulinnassa...

Vuosi 1980 oli juhlavuosi, täyttihän seura 25 vuotta. Toiminta...

Vuosi 1981 oli jälleen seuran kannalta vilkkaan toiminnan vuosi...

Jaakonpäivät Toijalan satamassa olivat muodostuneet jo perinteeksi. Vuonna 1982...

Seura laati Toijalan kaupungille toukokuussa 1981 vetoomuskirjeen Vanhalan talon...

Akaa - Toijala - Seurassa heräsi ajatus oman kansallispuvun...

Toijalan Nuorisoseuran Kevätjuhlassa 1984 huutokaupattiin seppä Olavi Korpelan takoma...

Toijala-kuvateos valmistui joulukuussa. Lehdistötilaisuus pidettiin 3.12.1984 ja...

Pitkäaikainen hanke Akaa - Toijala - Seuran omasta lipusta...

Arvon Ylpön 100-vuotispäivää juhlistettiin kotiseutujuhlassa Lastumäen koululla 18.10...

Vanhan Akaan Kuvia -kirja valmistui suunnitellussa aikataulussa syksyllä ja...

Seura otti yhteyttä Museovirastoon ns. Nuljunkulman kivestä sen alkuperän...

Toijalan taideyhdistyksen ja Akaa - Toijala - Seuran yhdessä...

Seuran syyskokouksessa 2001 hyväksyttiin toimintasuunnitelma, jossa esitettiin muun muassa...

1900-luvun alkupuolella valmistettiin Toijalassa puukkoa, jota on sanottu Suomen...

Seura muisti 100 vuotta täyttänyttä Toijalan Nuorisoseuraa tammella, jonka...

Vuoden 2004 maaliskuussa järjesti seura Laaksolassa Kulttuurikahvilan, jossa vieraana...

"Eräänä tehtävänämme, joka asumaympäristömme kaunistamisen kannalta pitäisin tärkeänä, olisi...

1

Tammikuussa 1955 piti henkikirjoittaja Niilo Järvilehto Toijalan Rotary-klubin viikkokokouksessa esitelmän kotiseututyöstä. Hän sanoi muun muassa, että koska hän vasta viime vuonna on siirtynyt paikkakunnalle, ei hän pyri käsittelemään kysymystä paikallisten olojen ja täällä esiintyneen, eräiltä piirteiltään huomattavan kotiseutuharrastuksen tai arvokkaan historiatyön pohjalta, vaan rajoittuu käsittelemään kotiseututyötä ja kotiseutuyhdistysten toimintaa yleiseltä kannalta. Esitelmän jälkeen käydyssä vilkkaassa keskustelussa tehtiin jo ehdotuksia useiden Toijalan ja lähipaikkakuntien eri alojen edustajien kutsumiseksi yhteiseen neuvottelukokoukseen, jossa näitä kysymyksiä ja kotiseutuyhdistyksen aikaansaamisen edellytyksiä laajemmalta pohjalta pohdittaisiin.

Helmikuun 12. päivän Toijalan Seudussa oli kutsu asianharrastajille neuvottelukokoukseen kotiseutuseuran perustamiseksi Toijalaan. Kutsussa mainittiin, että Akaan seudun kotiseutuyhdistyksen perustaminen on jo aikaisemmin viime vuosien aikana ollut 3-4 kertaa hankkeissa. Eri syistä on pyrkimys jäänyt kuitenkin toteutumatta, niin suotavaa jopa tärkeätä kuin onkin, että tämä eri piirejä ja asianharrastajia yhdistävä seura voitaisiin saada aikaan. Kun tämä hanke ilmeisesti on meilläkin nyt toteutumisvaiheessaan, on syytä toivoa, että kotiseututyö, jota monien yhdistysten toimesta on täälläkin tehty, jopa merkittävin ja näkyvin tuloksin, johtaa myös kiinteän yhdistyksen puitteisiin ja että asianharrastajat eri aloilta ja yhteiskuntapiireistä liittyisivät yhdistykseen ja sen toimintaan mukaan. Sunnuntainen kokous saaneekin osakseen ansaitsemansa huomion.

Kuvassa Akaan-Toijalan Seuran perustamispöytäkirja.

2

Ensimmäisen toimintavuoden kohokohdaksi muodostui 11. syyskuuta 1955 pidetty Toijala-päivä seurakuntatalon juhlasalissa. Tilaisuuteen oli kutsuttu kunniavieraiksi kaikki 70 vuotta täyttäneet paikkakuntalaiset ja seurakuntasali täyttyi viimeistä paikkaa myöden. Ohjelmasta mainittakoon professori Esko Aaltosen pitämä juhlapuhe, joka tietenkin käsitteli kotiseututyötä sekä fil. tri Seppo Suvannon esitys Akaan vanhasta kirkkopyhästä. Tervetulopuheessaan seuran puheenjohtaja, henkikirjoittaja Niilo Järvilehto sanoi, että tämä ensimmäinen ”Toijalan päivä” on ikään kuin pohja seuran tulevalle julkiselle toiminnalle. Edelleen hän totesi, että kotiseututyö on lähellä vanhempia polvia, mutta että työhön olisi saatava myöskin varttuva polvi. Vanhaa on kunnioitettava ja uutta on luotava ainoastaan sen pohjalle.

Kuva: vanhojen akaalaisten haastattelua Toijala-juhlassa. Vasemmalta Edvard Metsola, Hannes Järvihaavisto ja Jussi Sipilä, haastattelijana Niilo Järvilehto.

3

Pirtin sali oli ääriään myöten täynnä myös vuoden 1965 Toijala-juhlassa, jossa 94-vuotias, Akaan -Toijalan Seuran perustajajäsen Edvard Metsola kutsuttiin 10 vuotta täyttäneen seuran ensimmäiseksi kunniajäseneksi. Seuran puheenjohtaja, päätoimittaja Sulo Palmu luonnehti häntä keskeiseksi hahmoksi Toijalan kulttuurielämässä ja totesi Metsolan edustavan niitä yhä harvalukuisemmiksi käyviä syntyperäisiä akaalaisia, jotka ovat suorittaneet pääosan elämäntyöstään kotipaikkakunnallaan. Juhlapuheen pitänyt Hämeen Heimoliiton sihteeri, lääninarkistonhoitaja Väinö Heikkilä totesi kotiseutu- ja kulttuuri-sanoja käytettävän eri merkityksissä riippuen siitä tarkoitetaanko niillä taloudellisia arvoja vai annetaanko niille enemmän henkinen leima.

Kuva: kotiseutujuhla Toijalan Pirtillä.

4

Toijalasta tuli kauppala vuonna 1946, jonka jälkeen se sai myös oman vaakunansa. Järjestyksessään toisessa johtokunnankokouksessa 31. huhtikuuta 1955 keskusteltiin kauppalan viirin (standaarin) aikaansaamiseksi. Asiaa hoitamaan valittiin puheenjohtaja Järvilehto. Jo saman vuoden syyskuussa johtokunta päätti lähettää kauppalan viirin Enqvist Oy:n taiteilijoiden edelleen kehitettäväksi ja pyytää samalla hintatarjouksia. Lokakuun johtokunnankokouksessa puheenjohtaja ilmoitti Toijala-viirin valmistusajan siirtyneen seuraavan vuoden puolelle. Viiriasia oli seuraavan kerran pöydällä johtokunnankokouksessa syyskuussa vuonna 1956, jolloin päätettiin tiedustella asiaa Suomen Silkkikutomolta, ennen kuin tyydytään painettuun viiriin. Samassa kokouksessa päätettiin lähettää kauppalanhallitukselle kirjelmä sen johdosta, että Rautatien Kirjakauppa Oy myy eräänlaista Toijalan viiriä, jossa on käytetty mm. Toijalan vaakunaa ja pyydettiin kauppalan hallitusta toimimaan niin, että seura saisi yksinoikeuden Toijalan vaakunalla varustetun viirin myymiseen. Vuoden 1956 vuosikokous tarkasteli viiriä varten tehtyjä luonnoksia. Luonnosten laatijat eivät pöytäkirjoista selviä. Sen sijaan pyydettiin lisäluonnoksia taiteilija Eero Kopistolta, joka suostuikin niitä laatimaan. Syyskuussa vuonna 1957 johtokunta antoi puheenjohtajalle valtuudet seuran nimissä keskustella ja sopia B. G. Holm Oy:n kanssa kotiseutuviirin hankinnasta ja tarjouksesta, joka oli osoitettu kaikille Suomen kunnille. B. G. Holm Oy:ltä saatiin viirin mallikappale, joka esiteltiin kauppalavaltuustolle. Valtuusto halusi kuitenkin viiriin eräitä muutoksia, jolloin viiristä jouduttiin pyytämään uusi mallikappale. Tulevalla Toijala-viirillä pyrittiin kohentamaan seuran taloutta, sillä johtokunta päätti 6.3. 1958 myydä Akaan viiriä sen valmistuttua. Kesäkuussa Toijala-viirin hintatiedusteluja päätettiin jatkaa sekä ottaa yhteyttä kauppalanhallitukseen rahoittamistarkoituksessa.

Kuva: puheenjohtaja Jalmari Kulmala

5

Akaan - Toijalan Seuran toiminnan 20.vuosi täyttyi vuonna 1975, jolloin puheenjohtajana toimi Terttu Rautoila, varapuheenjohtajana Viljo Lampola ja sihteerinä Sirkka Sipilä. Vuoden lopussa seurassa oli vuosijäseniä 97, ainaisjäseniä 20 ja 3 yhtiötä ainaisjäseninä. Kevät- ja syyskokousten lisäksi seuran johtokunta kokoontui viisi kertaa. Akaan - Toijalan Seuran 20-vuotisjuhla oli seuran toiminnan kannalta vuoden kohokohta. Sitä vietettiin 14.2.1975 Keskuskoululla. Sali oli koristeltu katajin, pajunkissoin ja lipuin sekä pienoisviirein, ja koululaiset olivat piirtäneet ”Akaan käestä” piirroksia.

Kuva 1: Akaan - Toijalan seuran johtokunnan kokous 1975

Kuva 2: Akaan - Toijalan Seuran pitkäaikainen puheenjohtaja Sulo Palmu kutsuttiin seuran kunniapuheenjohtajaksi 20-vuotisjuhlassa.

6

Seuran kotiseuturetki järjestettiin 27.5. Punkalaitumen Kotiseutumuseolle, jossa oli opastus. Mukana oli n. 20 retkeen tyytyväistä henkilöä. Kesällä 1978 aloitti Akaan - Toijalan Seura uuden perinteen – Jaakonpäivät - Toijalan satamassa. Johtokunnan kokouksissa kevään aikana oli useasti keskusteltu järjestelyistä ja suunniteltu ohjelmaa. Ensimmäiset Jaakonpäivät keräsivät paikan päälle tuhatkunta henkeä. Suuren suosion sai heti ensimmäisellä kerralla soutukilpailu Kekän saaren ympäri. Musiikista vastasivat Erkki Lounanen, Aki Sirkesalo ja Ari Kutila ja nuorisoseuralaiset tanhusivat. Jaakonpäivien historian ensimmäinen kylmän kiven veteen heittäjä oli Jaakko Hasia.

Kuva: seuran kotiseuturetki Punkalaitumelle 27.5.1978. Mukana muun muassa Eino Veijalainen (vas.), Sirkka Suvanto, Seppo Suvanto, Sulo Huovinen, rouva Salminen, Onni Sänkelä ja Toimi Tähkävuori

7

Toimintavuoden päätapahtumaksi nousivat ”Akaan Pirot”, jotka järjestettiin jälleen Havulinnassa lokakuun 15. päivänä. Järjestelyissä olivat mukana Maatalousnaiset, Martat, Nuorisoseura, Karjala-Seura sekä Kynäilijät. Tervehdyspuheen piti seuran puheenjohtaja Kauko Merimaa korostaen seuran tehtävää kotiseutuhengen ylläpitäjänä.

Pastori Tapani Annila luki ruokarukouksen. Ruokana olivat karjalaiset lajit: mm. erilaiset piirakat, rääpyskeitto, karjalanpaisti ja mesmarjarokka. Piroissa ruokittiin noin 230 henkeä.

Juhlapuheen piti professori Aarre Heino kirjallisuuden tehtävästä nykymaailmassa. Kirjallisuus antaa tietoa eri aikakausista, ihmisistä ja tavoista. Muusta ohjelmasta huolehtivat trio Oksala, lauluryhmä Sommelot ja opettaja Maija Nikkilä, joka esitti rajakarjalaisen murrepakinan asiaan kuuluvasti pukeutuneena. Varsinaista taloudellista tuottoa pidoista ei tullut, mutta miellyttävä tilaisuus ja kiitollinen yleisö palkitsivat järjestäjien ahkeruuden.

Kuva: Toiset Akaan Pirot 15.10.1978. Kuvassa Maija Nikkilä (vas.) Aarre ja Tarja Heino, Kauko Merimaa ja Tapani Annila

8

Vuosi 1980 oli juhlavuosi, täyttihän seura 25 vuotta. Toiminta kertomusvuonna oli vuoden 1979 tapaan vilkasta. Halu työskentelyyn kotiseutuyhdistyksessä oli ilahduttavan monelle itsestäänselvyys. Seuran puheenjohtaja toimi edelleen Kauko Merimaa, varapuheenjohtajana Leena Saarinen ja sihteerinä Anja Heikkilä. Vuoden lopussa oli jäseniä 118, joista ainaisjäseniä 19. Sääntömääräiset vuosi- ja syyskokoukset pidettiin ja johtokunta kokoontui seitsemän kertaa.

Kuva 1: Akaan - Toijalan Seuran johtokunta 1980. Vasemmalta Terttu Kuoppa, Kyllikki Helpiö, Kauko Merimaa, Leena Saarinen ja Kerttu Järvihaavisto. Takarivissä Eino Veijalainen, Anja Heikkilä, Veikko Mäenpää, Veikko Salminen ja Pekka Pennanen.

Kuva 2: Akaan – Toijalan Seuran 25-vuotisjuhlayleisöä

9

Vuosi 1981 oli jälleen seuran kannalta vilkkaan toiminnan vuosi. Perinnefilmi valmistui suunnitelmien mukaisesti ja Akaan kansallispuku sai Suomen kansallispukuneuvostolta valmistusluvan. Perinnetietoutta kerättiin myös haastattelujen kautta. Kotiseutumuseohanke oli jälleen esillä ja seura lähetti kaupungille vetoomuksen Vanhalan talon saamiseksi museokäyttöön.

Kuva 1: Perinne-elokuvan katselu- ja leikkaustilanteessa Veikko Huovinen, Aarre Sarkola ja Timo Enäkoski

Kuva 2: Akaan Sanomien juttu filmiryhmästä

Kuva 3: Keskellä: Väki vakaa –elokuvan kohtaus Jalannin rannassa.

10

Jaakonpäivät Toijalan satamassa olivat muodostuneet jo perinteeksi. Vuonna 1982 juhlaa vietettiin tuttuun tapaan ja yleisöä oli jälleen paikalla kiitettävän runsaslukuisesti. Tervetuliaispuheen piti seuran puheenjohtaja Kalle Siukola todeten, että kiireisen työelämän vastapainoksi on perinteen etsimisasioista tullut toisaalta muoti ja toisaalta tarve. Juontajana toimi Leo Virtanen.

Juhlapuheen piti vuoden toijalalainen Niilo Villanen. Hän pohdiskeli puheessaan, mitkä syyt innostavat useiden paikkakuntien ihmisiä järjestämään kesätapahtumia. Villanen toi esiin kolme syytä. Yksi syy on se, että kulttuuri- ja perinnetapahtumissa paikkakunnan ihmiset tapaavat kesän aikana toisiaan ja yhdessäolo kotiseutuhengessä koetaan tärkeäksi. Toisaalta teknistyvässä maailmassa yhä selkeämmin kaipaamme luonnonläheisyyttä elämäämme ja kolmas syy lienee se, että haluamme koskettaa jotakin menneisyydestä, halu viivähtää jossakin perinteisessä asiassa. Kekän ympäri soudettiin jälleen kilpaa. Kaksikkosoudussa Kekän kiersivät nopeimmin Partekin edustajat Juho Hirvo ja Antti Toivonen ja yksikkösoudussa oli tänäkin vuonna ylivoimainen viialalainen Markku Halme.

Jaakkojen kivenheitossa hyvän vastuksen monivuotiselle voittajalle Jaakko Tiuralle antoi Jaakko Järvihaavisto. Nuori koululainen Jaakko Tiura oli kuitenkin tänäkin vuonna tarkkakätisin ja sai heittää VKT:n syväjäädyttämän kiven Vanajaan.

Kuva 1: Jaakko heittää kylmän kiven.

Kuva 2: Antti Toivonen ja Juho Hirvo Jaakonpäivien soutukisassa 1982

11

Seura laati Toijalan kaupungille toukokuussa 1981 vetoomuskirjeen Vanhalan talon hankkimiseksi kaupungin omistukseen, esim. kotiseutumuseon tilaksi. Kirjelmässä todetaan muun muassa, että Vanhalan talo pihapiireineen muodostaa jo sellaisenaan aidon maalaistalokokonaisuuden, josta voisi muodostua Toijalan uuden kirjastotalon lähituntumaan kulttuurinähtävyys. Taloon liittyy myös historiallisia muistoja. Esi- merkiksi kirjailija Johannes Linnankoski on talon isännästä löytänyt esikuvan Pakolaiset - romaaniinsa. Jos talon pihapiiriin vielä voitaisiin siirtotoimenpitein yhdistää Vanhalan tuulimylly sekä ratavartijamuseohanke, olisi Toijalallakin kaivattu oma kotiseudun menneisyydestä kertova matkailunähtävyytensä.

Vuonna 1987 saatiin seuran haltuun kaupungilta Iso - Rekolan aitta lähellä terveyskeskusta tallennettavien esineiden varastoksi. Kaupunki valoi aittaan be- tonilattian ja talkoilla aittaa siivottiin ja järjestettiin. Seura oli jo aiemmin saanut lahjoituksina erilaisia työkaluja, taloustavaroita, koneita ym., joille säilytyspaikka oli tarpeen.Lisää esineitä otettiin vastaan pitkin vuotta. Vastaanotetuista esineistä merkittiin muistiin lahjoittaja, käyttötarkoitus ja tiedossa olevaa historiaa jne. Esineistä osa on maatalousvälineistöä, suurin osa kuitenkin erilaisiin muihin käsityöläisammatteihin liittyvää. Pienen tilan takia aitta ei alunperinkään ollut tarkoitettu museoksi, ainoastaan varastoksi ja sen tehtävän se ilmavana puurakennuksena onkin hyvin täyttänyt. Ainoastaan kaupungin tekemä betonilattia on havaittu virheeksi – alimmat hirret ovat alkaneet lahota.

Kuva 1: Vanhojen puutyökalujen näyttely markkinoilla 1982

Kuva 2: Iso - Rekolan aitasta tuli vanhojen esineiden säilytyspaikka.

12

Akaa - Toijala - Seurassa heräsi ajatus oman kansallispuvun hankkimisesta syksyllä 1980, jolloin elettiin kansallispukujen nousukautta. Seura otti yhteyttä tekstiiliopettaja Hilkka Harhioon (nyk. Koivula), joka ryhtyi seuran nimeämänä yhdyshenkilönä mittavaan selvitystyöhön.

Hämeen museon kokoelmien Akaasta peräisin oleva miesten pyhäpukuaineisto antoi uutta uskoa pukuhankkeelle kevättalvella 1981. Akaa-Toijala-seuran edustajat Hilkka Harhio, Kyllikki Helpiö, Kerttu Järvihaavisto ja kankaankudonnan asiantuntija Saimi Jansson tarkistivat kotiteollisuusopettaja Leena Holstin esittelemän museomateriaaliehdotelman. Kansallispukuraati käsitteli asiaa seuraavan kerran marraskuussa.

Vuoden päästä, syksyllä 1983, raati hyväksyi lokakuussa Akaan seudun naisen puvun ja joulukuussa miehen puvun, joka oli ensimmäinen kansallispukuraadin hyväksymä miehen puku. Naisen puvusta puuttumaan jäänyt tykkimyssy hyväksyttiin helmikuussa 1986. Kansallisestikin merkittävä kansallispukuhanke oli saatu päätökseen. Syksystä 1983 lähtien Toijalan kansalaisopistossa valmistettiin useita kymmeniä naisten pukuja ja muutamia miesten pukuja.

Kuva 1: Akaan Sanomien juttu kansallispuvusta

Kuva 2: Akaan kansallispuvun suunnittelija opettaja Hilkka Harhio

Kuva 3: Akaan pukuja esittelevät Hilkka Harhio ja Vesa Villanen

Kuva 4: Akaan pukua esiteltiin myös Akaa – Toijala – Seuran 30- vuotisjuhlassa. Mannekiineina Hilkka Harhio, Tuula Vuokola, Kaija Yrjänä ja Vesa Villanen.

13

Toijalan Nuorisoseuran Kevätjuhlassa 1984 huutokaupattiin seppä Olavi Korpelan takoma kaunis aurinkokello. Soudussa ” kello-kallena” toiminut Akaa - Toijala - Seuran puheenjohtaja Kalle Siukola huusi sen itselleen. Kurvolan vellikellon monivaiheiset omistussuhteet puhuttivat johtokuntaa useissa kokouksissa. Kello pääsi loppujen lopuksi kaupunkilaisten ihailtavaksi uuden terveyskeskuksen valmistuttua sen pihapiiriin jätetyn vanhan Iso - Rekolan tilan piha-aitan katolle. Aitan seinään kiinnitettiin laatta, jossa luki: ”Tämä entisen Iso - Rekolan tilan piha-aitta. Kello, entisen Kurvolan Säteri-rusthollin työkello v. 1848. Muistona tallennettavaksi. Lahjoittanut leski Karin Koskenkari. Tapuloitu tähän aittarakennukseen v. 1984. Iloksi meille – Kunniaksi edesmenneille. Akaa - Toijala - Seura, Toijalan kaupunki.

Kuva 1: Kurvolan vellikellosta kertova kyltin teksti.

Kuva 2: Kalle Kuusinen ( vas.) , Olavi Korpela ja Heikki Lauhkonen Museoaitalla paljastamassa muistolaattaa.

Kuva 3: Vellikelloa soittamassa Kauko Alamäki

14

Toijala-kuvateos valmistui joulukuussa. Lehdistötilaisuus pidettiin 3.12.1984 ja yleisötilaisuus kirjan esittelyn ja myynnin merkeissä pidettiin 9.12.1984. Akaa - Toijala - Seura kutsui kaupunkilaisia iltapäiväkahville kuulemaan kuvateoksesta ja samalla seuran muustakin toiminnasta. Sali tuli täyteen kiinnostuneista paikkakuntalaisista. Myynti oli heti alkuunsa varsin tyydyttävää Kuvateoksien kuvaajien Aimo Vuokolan ja Ari Yrjänän sekä teoksen tekstit laatineen Kalle Siukolan eteen syntyi pitkä jono, kun teoksensa ennakkoon tilanneet halusivat kappaleisiinsa myös tekijöiden nimikirjoitukset. Aimo Vuokolan mukaan teos esittelee kauniin Toijalan. Valokuvateos on eräs näkemys Toijalasta, toisilla kuvilla se voisi näyttää toisenlaiseltakin. Kaikkiaan kuvateosta varten kuvattiin tuhat diaa. Niistä teokseen valittiin 197. Seuran puheenjohtaja Kalle Siukola kiitteli myös yhdistyksen sihteeriä Anja Heikkilää, joka Siukolan mukaan on ollut projektin äiti, etenkin taloudellisten järjestelyjen kannalta.

Akaa - Toijala - Seura sai tilaisuudessa arkistoihinsa merkittävän lahjoituksen. Teollisuusneuvos Erkki Ahonen ja ylityönjohtaja Reino Suomalainen luovuttivat seuralle Rautaruukin omistukseen siirtyneen Teräsprofiilin historiikin.

Kuva 1: Toijala-kuvateos pitää sisällään 197 valokuvaa Toijalasta.

Kuva 2: Toijalan kuvateos saavutti suuren suosion ja sitä jonotettiin.

15

Pitkäaikainen hanke Akaa - Toijala - Seuran omasta lipusta toteutui 30- vuotisjuhlassa 20.10.1985. Lipun suunnitteli johtokunnan jäsen Heikki Lauhkonen ja se kuvaa Akaan vanhaa kivisakastia.

Ennen lipun vihkimistä suoritettiin syyskokouksen yhteydessä lipun naulaus eli rituaali, jossa uusi lippu kiinnitettiin tankoon. Läsnä oli muun muassa seitsemän seuran perustajajäsentä ja naulauksen aloitti Kyllikki Helpiö.

Vuosijuhlassa uuden lipun vihki professori Suvanto. –Olkoot tämä lippu perinteen ja kotiseudun merkkinä, sanoi hän vihkiäispuheessaan. Uuden lipun mukaiset pienoisliput jaettiin juhlassa perustajajäsenille: Sirkka ja Seppo Suvanto, Kyllikki Helpiö, Fritjof Pihola, Antti Airola, Kauko Merimaa, Erkki Laine sekä Otto Toivonen. Lipun saivat myös Toijalan kaupunki, Toijalan Seutu ja lipun suunnittelija.

Juhlapuhujana oli Museoviraston ylijohtaja C. J. Gardberg, joka käsitteli puheessaan kansallisen rakennuskulttuurimme suhdetta kansainvälisiin virtauksiin.

Kuva 1: Heikki Lauhkosen suunnittelema Akaa – Toijala - Seuran standaari, jossa on kuvattuna Akaan kivisakasti.

Kuva 2: Kyllikki Helpiö naulaamassa Akaa - Toijala - Seuran lippu avustajanaan Heikki Lauhkonen.

16

Arvon Ylpön 100-vuotispäivää juhlistettiin kotiseutujuhlassa Lastumäen koululla 18.10.1987. Juhlapuhujana oli opetushallituksen ylijohtaja Jaakko Itälä. Tilaisuudessa paljastettiin myös Rotary-klubin maalauttama Ylppö-muotokuva sekä julkistettiin Ylpön kotitalon paikasta kertova kuparilaatta. Laatta kiinnitettiin Arvo Ylpön syntymäpäivänä Ylpön kotitalon paikalla sijaitsevan kerrostalon seinään johtokunnan jäsenten läsnä ollessa.

Edellä mainittu Ylppö-laatta päätti noin 30-vuotisen hankkeen. Toijalan suuren ʼpienenʼ pojan muiston säilyttämiseksi Toijalassa päätti johtokunta 2. 5. 1956 kääntyä asiassa arkkiatri Arvo Ylpön puoleen keskustellakseen hänen kanssaan hankkeen käytännön toteuttamisen mahdollisuuksista. Kymmenen vuoden kuluttua asiaan palattiin uudelleen ja seuraavana vuonna kaupunginhallituksen kirjelmä arkkiatri Ylpön muistolaatasta saatettiin johtokunnan tiedoksi. Saman vuonna Akaan –Toijalan seuran edustajaksi siihen kaupunginhallituksen asettamaan toimikuntaan, joka valmistelee muistokilven hankkimista Ylpön kotitalon seinään, valittiin seuran sihteeri Terttu Rautoila. Päätettiin myös, että kilpihanke toteutetaan siihen mennessä, kun asianomainen henkilö täyttää 80 vuotta. Joulukuussa 1967 johtokunnan pöytäkirjassa todetaan, ettei kaupunginhallituksen jo yli kymmenen vuotta aiemmin päätettyä muistolaattahanketta ole vieläkään toteutettu, vaikka aikanaan on tiettävästi pyydetty kyseisen henkilön lupa laatan paljastamiseen ja siitä hänelle ilmoitettu.

Kuva 1: Arkkiatri Arvo Ylpön muotokuvan luovutustilaisuus 1 .marraskuuta 1988. Luovuttajina Ari Yrjänä (oik.) ja Kalle Siukola Toijalan Rotaryklubista ja vastaanottamassa Markku Lapinleimu, Anja Heikkilä ja Kauko Alamäki Akaa - Toijala – Seurasta.

Kuva 2: Ylpön kotipihasta kertova laatta.

17

Vanhan Akaan Kuvia -kirja valmistui suunnitellussa aikataulussa syksyllä ja sen myynti oli hyvä. Seuran sijoituspanos saatiin kokonaan takaisin jo vuonna 1992.

Vanhan Akaan Kuvia -kirja yhdessä Taideyhdistyksen kanssa oli onnistunut. Teos oli kysytty ja se oli alkanut tuottaa jo hieman voittoakin. Ennen kaikkea monta korvaamatonta valokuvaa oli saatu julkisuuteen kertomaan paikkakunnan entisestä arjesta.

Kuva: Vanhan Akaan kuvia– kirja valmistui Toijalan Taideyhdistyksen ja Akaa -Toijala - Seuran yhteistyönä.

18

Seura otti yhteyttä Museovirastoon ns. Nuljunkulman kivestä sen alkuperän selvittämiseksi ja sen ”merkkaamiseksi”. Vastauksessaan Museovirasto toteaa, että kivi tulee siirtää mahdollisimman lähelle alkuperäistä paikkaansa. Koska se on muinaismuistolain ( 295/1963) perusteella rauhoitettu kiinteä muinaisjäännös, siihen ei saa kiinnittää mitään, mutta sen viereen voitaisiin laittaa infotaulu.

Nuljunkulman kivi saatiin pystyyn ja oikeaan asentoon Ilomäentien varteen Toijalan Kone- ja Kuljetus Oy:n avustuksella. Päätettiin pystyttää kiven viereen kyltti, jossa kerrotaan kiven historia.

Kuva 1: Nuljunkulman kivi, jota myös peninkulmapassiksi kutsuttiin, Pekka Pennasen kuvaamana vuonna 1989.

Kuva 2: Nuljunkulman kiven infotaulun teksti.

Kuva 3: Lähes koko johtokunta oli pystyttämässä Nuljunkulman kiven infotaulua Ilomäentien varteen kesäkuussa 2004.

19

Toijalan taideyhdistyksen ja Akaa - Toijala - Seuran yhdessä tekemä kakkososa Vanhan Akaan kuvista ilmestyi alkukesästä ”Asemalta Toijalan teille” - nimisenä kirjana. Kirja saavutti suuren suosion ja jouluun mennessä puolet painoksesta oli jo myyty.

Kirjan tekemisestä päävastuun kantaneet Lea Seppänen ja Pekka Pennanen kukitettiin Jaakonpäivillä.

Kuva: Asemalta Toijalan teille –kirja on jatkoa Vanhan Akaan kuville.

20

Seuran syyskokouksessa 2001 hyväksyttiin toimintasuunnitelma, jossa esitettiin muun muassa seurassa Pekka Pennasen, Samuli Kulmalan ja Urho Tähtisen yhteisestä aloitteesta herännyt ajatus pystyttää radanrakentajille muistomerkki.

Seura hankki yhdessä Museoveturiseuran kanssa Haapamäen varikolta vanhan veturinpyörän asetettavaksi radanrakentajan muistomerkiksi kaupungin kanssa yhdessä päätettävään paikkaan.

Veturinpyörä on halkaisijaltaan 150 cm ja painaa noin 500 kiloa. Keskusteluissa päädyttiin ehdottamaan kaupungille, että muistomerkki pystytettäisiin ympyrätalon ja rautatiesillan väliselle aukealle, johon kaupungin suunnitelmissa oli muutenkin patsaan tai suihkulähteen paikka.

Kuva: Raimo Kari ja Juuso Hyvärinen noutivat Haapamäeltä veturinpyörän tulevaa radanrakentajien patsasta varten kesällä 2001.

21

1900-luvun alkupuolella valmistettiin Toijalassa puukkoa, jota on sanottu Suomen kauneimmaksi puukoksi. Sen perä on ollut joko luuta, ebenpuuta tai visaa ja siinä on sekä etu- että takahela. Se on yleensä koristeltu joko salmiakki- tai siksak-kuviolla. Toijala-puukon terä on hopea- tai hiiliterästä ja terän kamara on suora eikä siinä ole veriuraa. Tuppi on joko messinkiä tai hopeaa ja vuorattu sisältä nahalla.

Puukkoa teki Toijalassa vuoteen 1928 asti Flinkin suku joka jatkoi myöhemmin Vahtera- nimisenä Turussa.

Kotikulmilla ei kuitenkaan oikein ymmärretty tämän kauniin esineen arvoa ja sitä myytiinkin enemmän pohjoisen käyttäjille. Näillä seuduin sitä on säilynyt aika vähän. Seuran vuonna 1977 Perniöön tekemällä kotiseuturetkellä löytyi sieltä yksi Toijala-puukko ja samana vuonna seura sai sellaisen lahjoituksena Anna Raskilta.

Tänä päivänä Toijala-puukkoa valmistaa ikaalislainen puukkomestari Jukka Hankala, joka kävi Akaa - Toijala - Seuran kirjastossa järjestämässä puukkoillassa helmikuussa 2000 esittelemässä puukkojaan.

Kuva: Maailman kaunein puukko. Oikealla Kalle Flinckin vuonna 1911 valmistama ja vasemmalla Jukka Hankalan siitä vuonna 2001 valmistama ”replikka”.

22

Seura muisti 100 vuotta täyttänyttä Toijalan Nuorisoseuraa tammella, jonka istuttamisessa Nahkialanjärven rantaan olivat mukana myös Akaa - Toijala - Seuran puheenjohtaja Liisa Ahokas ja varapuheenjohtaja Juha Kosonen.

Kuva: Toijalan Nuorisoseuran lahjatammen istutus Nahkialanjärven rantaan.

23

Vuoden 2004 maaliskuussa järjesti seura Laaksolassa Kulttuurikahvilan, jossa vieraana oli perinnerakentamisen guru Tapani Koiranen. Hän esitteli valokuvin niin onnistuneita kuin epäonnistuneitakin rakennusten korjausratkaisuja. Yleisöllä oli häneltä runsaasti kysyttävää. Tilaisuus sai niin suuren suosion, etteivät kaikki kuulemaan tulleet mahtuneet varattuun tilaan. Paikalla oli runsaat 50 henkeä.

Tilaisuuden lopuksi katseltiin kaksi Toijala-aiheista filmiä: Veikko Huovisen kaitafilmi 1950-luvun Toijalasta sekä Matti ja Pekka Pennasen 1970-luvulla kuvaama ”Toijalaan johtavien teiden varsilla olevista rakennuksista”. Nekin saivat niin suuren suosion, että niistä pyydettiin kopioita. Seura tulee teettämään jälkimmäisestä selostuksella varustetun version.

Jaakonpäivien teemana oli tukkilaisperinne ja metsätyöt. Tukkilaisryhmä Pirkka - Hämeen Jätkäperinne esiintyi ja esitteli jätkäperinnettä ja tukinuitossa käytettyä esineistöä. Tilaisuus veti paljon yleisöä, joka oli aktiivista ja kiinnostunutta. Kylmän kiven Jaakonpäivillä 2000 heitti Jaakko Kokko.

Kuva 1: Jaakko Kokko heittää kylmän kiven Jaakonpäivillä 2000.

Kuva 2: Tukkilaisryhmä Pirkka- Hämeen Jätkäperinne esiintyy.

Kuvat 3&4: Pirkka-Hämeen Jätkäperinne huolehti vuoden 2004 Jaakonpäivien ohjelmasta.

24

"Eräänä tehtävänämme, joka asumaympäristömme kaunistamisen kannalta pitäisin tärkeänä, olisi jo ensi suven aikana toimeenpantavat pihan- ja puutarhanhoitokilpailut kauppalassa. Niitä pitäisi päästä kokeilemaan ainakin jossakin muodossa", sanoi seuran ensimmäinen puheenjohtaja Niilo Järvilehto jo vuonna 1956 . ( TS 5.10.1956)

Aloite pihanhoitokilpailun järjestämisestä tuli Lions Club Toijalalta ja Akaan - Toijalan Seura lähti toteuttamaan ideaa kesällä 1959 yhdessä Toijalan kauppalan ja leijonien kanssa.

Vuosittaisessa pihanhoitokilpailussa tarkkailtiin pihojen kuntoa pitkin kesää ja varsinainen pihojen arvostelu tehtiin loppukesällä. Arvostelulautakuntaan kuului Toijalan kauppalan ja Akaan – Toijalan Seuran siihen valitsemia jäseniä sekä puutarhuri asiantuntijana.

Parhaaksi arvostetulle pihamaalle annettiin mestarilaatta ja I- , II- tai III – palkintosijoille tulleille kunniakirjat. Tarvittaessa voitiin antaa myös kunniamainintoja. Niin I-, II- III –palkinto kuin mestarilaattakin voitiin antaa vain kerran samalle pihamaalle. Parhaaksi arvostetun pihan omistaja sai seinään kiinnitettävän mestarilaatan, jonka oli lahjoittanut Lions Club Toijala sekä Toijala-viirin.

Kuva 1: Heli Pynnösen mestarilaattapiha 1961

Kuva 2: Martta ja Hannes Äykkö palkintopihallaan.

Kuva 3: Pihakilpailun palkintojenjako 30.1.1971

Kuva 4: Visakoivujen istutustalkoot. Keskellä seuran puheenjohtaja Kauko Merimaa.

AKAA-SEURA ry

info@akaaseura.fi
Kurisjärventie 626
37800 AKAA